Kittisvaara – matala mutta merkittävä mittauspiste

Kittisvaara sijaitsee aivan Pellon kuntakeskuksen kupeessa, vain puolen kilometrin päässä Tornionjoesta. Vaara on matalin Maupertuis’n kolmiomittausketjun vaaroista.

Kittisvaara on ensimmäinen mittauspiste, jonne on pystytetty astemittausretkikunnan muistomerkki. Pyramidinmuotoinen muistomerkki nousi vaaran laelle 220 vuotta retkikunnan vierailun jälkeen vuonna 1956.

Retkikunnan ei ollut aivan vaivatonta löytää Pellosta mittauksiin sopivaa vaaraa. Lopulta he päätyivät Kittisvaaraan, sillä sieltä oli hyvä näkymä Pullinkiin, jonne tähtäysmerkki oli pystytetty aiemmin.

Kittisvaara liitettiin kolmioketjuun elokuun alussa 1736. Syyskuussa retkikunta palasi Pelloon ja Kittisvaaralle tekemään tähtitieteellisiä mittauksia sektorilla. Niiden avulla määritettiin Kittisvaaran mittauspisteen leveysaste.

Tähtitieteellisten havaintojen tekemistä varten retkikunta pystytti pienelle Kittisvaaran nyppylälle kaksi observatoriota. Kyse oli tiettävästi Ruotsin valtakunnan ensimmäisistä tähtitieteellisistä observatorioista. Uppsalan yliopistokaupunkiin nousi tähtitorni vasta viisi vuotta myöhemmin vuonna 1741 Anders Celsiuksen aloitteesta.

Observatorioista isompi oli viereisestä Saukkolan talosta siirretty ylöspäin levenevä korkea piharakennus. Toinen observatorio rakennettiin täsmälleen tähtäysmerkin kohdalle.

Kittisvaaralla ranskalaisia ihastuttivat komeat revontulet.

“Joka puolelta sinkoutui korkeuteen valosuihkuja, jotka taivaanlaella yhtyivät holvimaiseksi muodostelmaksi; ne muuttivat lakkaamatta muotoaan ja uusia syntyi joka puolella – – -”, kirjoitti Réginald Outhier matkapäiväkirjassaan.

Pilvinen taivas sekä vesi- ja lumisateet häiritsivät tähtitieteellisten havaintojen tekemistä. Maupertuis joukkoineen alkoi jo pelätä, ehtisikö Tornionjoki jäätyä ennen kuin he pääsisivät palaamaan takaisin Tornioon.

Kittisvaara on nykyään tunnettu vaaran laidalla olevasta moottori- ja raviurheilukeskuksesta ja siellä järjestettävistä Poikkinaintiajoista.

Lähteet:

Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Maan muoto”. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019 (alk. 1738).

Outhier, Réginald. Matka Pohjan perille. Maupertuis-säätiö ja Väyläkirjat, 2011 (alk. 1744).

Kartta

Ohjeita kartan käyttöön

Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
Vihreä = kävelyreitti.
Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.

Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.

Vanha kartta

Kittisvaara Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).

Haluatko kartan itsellesi? Karttaa myydään julisteena (225 mm x 707 mm) tällä hetkellä Tornionlaakson museon kaupassa (Torikatu 4, Tornio). Kartta tulee myöhemmin tilattavaksi myös Maupertuis-säätiön verkkokauppaan.

Lisätietoa

WGS84	N 66°48’35.6″ E 24°0’31.7″
WGS84	N 66.8099, E 24.0088
ETRS-TM35FIN	N 7413341, E 368601
UTM (WGS84)	35W 368600.138 7413341.071

Arvio mittauspisteen sijainnista.

160 m

700 metriä parkkipaikalta muistomerkille, josta noin 200 metriä näköalapaikalle.

Kittisvaara sijaitsee Pellon kuntakeskuksen kupeessa, Vihreän pysäkin kauppakeskuksen tuntumassa. Noin 4 km kuntakeskuksesta pohjoiseen käännytään valtatie 21:ltä Kittisvaarantielle, jota kuljetaan noin 1,5 km.

Autolla kulkeville pysäköinti on moottori- ja raviradan parkkialueella. Reitti lähtee heti parkkialueen vasemmalta vaaran puoleiselta laidalta.

Polku vaaralle lähtee Kittisvaarantien päästä moottori- ja raviradan kentälle saavuttaessa heti vasemmalta. Noin 700 metrin pituinen polku kääntyy ensin oikealle ja seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Maupertuis’n muistomerkki sijaitsee hieman vaaran korkeimman kohdan jälkeen.

Reitti on merkitty väliaikaisilla Maupertuis’n mittauspiste -opasteilla.

Polkua kannattaa jatkaa muistomerkiltä eteenpäin. Hieman alempaa rinteestä avautuu avara näköala Tornionjoelle ja Pullingin mittauspisteelle.

Kittisvaaralle pääsee nousemaan polkuja pitkin myös vaaran vastakkaiselta puolelta.

Pullinki	20 km
Niemivaara	26 km

(Etäisyys linnuntietä.)

1.–2. ja 6.–9. elokuuta 1736
9. syyskuuta–26. lokakuuta 1736
26. maaliskuuta–10. huhtikuuta 1737

21. syyskuuta 1736. “Torstai-iltana oli vielä paljon kiusallisia mäkäröitä. Yöllä pilvistyi, ja perjantaiaamuna pyrytti lunta kymmeneen asti, jolloin sää taas kirkastui. Käytimme hetkeä hyväksemme ja menimme vaaralle mittaamaan meridiaanin suunnan ja asettamaan sektorin samaan suuntaan. Yö oli hyvin kirkas, revontulia ei kuitenkaan näkynyt; tuuli pohjoisesta ja vesi jäätyi. Kaunista säätä jatkui koko lauantain ja me olimme koko päivän vaaralla. Mittasimme auringonkorkeuksia merkitäksemme meridiaanin suunnan suureen observatorioon pingottamamme langan avulla ja saadaksemme sektorin asennetuksi meridiaanin tasoon.”
Réginald Outhier. Matka Pohjan perille (Journal d’un voyage au Nord), 1744.

1. elokuuta 1736. “Pello on muutamien suomalaisten asuttama kylä, jonka vieressä kohoaa Kittisvaara, kaikista meidän vaaroistamme matalin. Tähtäysmerkkimme sijaitsi tällä vaaralla. Vaaran rinteessä on suuri, erittäin kirkasvetinen lähde, joka pulppuaa esiin hyvin hienosta hiekkapohjasta ja pysyy pahimmillakin talvipakkasilla sulana. Kun palasimme Pelloon lopputalvesta, jolloin Perämeri ja kaikki joet olivat marmorinkovia, lähteestä pulppusi vesi aivan kuin kesällä.”
Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maan muoto (La Figure de la Terre), 1738.

Kittisvaara on ensimmäinen kolmiomittauksen pisteistä, jonne on pystytetty Maupertuis’n astemittausretkikunnan muistomerkki. Aloite muistomerkin pystyttämiseen tuli pellolaisilta kotiseututoimijoilta.

Ranskan suurlähettiläs Gérard Jouvé paljasti muistomerkin juhannuksena 1956 järjestetyssä juhlassa.

Muistomerkki on noin 3 metriä korkea kivistä rakennettu pyramidi, jonka sivut ovat noin 4 metriä leveitä.

Muistomerkin läheisyydessä on vanha opastustaulu astemittauksen historiaan.

Muistomerkin on suunnitellut Olof Eriksson. Eriksson on tunnettu ennen kaikkea heraldikkona. Lapin vaakunoista hän on suunnitellut Enontekiön, Kolarin, Muonion, Pellon, Ranuan, Simon ja Tornion vaakunat. Myös nykyisin käytössä oleva Suomen vaakuna vuodelta 1978 on Erikssonin käsialaa. Samoin vuonna 1964 käyttöön otettu markan kolikko oli Erikssonin suunnittelema yhteistyössä kuvanveistäjä Heikki Häiväojan kanssa.

Eriksson on suunnitellut myös Tornioon vuonna 1975 pystytetyn Maupertuis’n muistomerkin.

Sonetti Kittisvaaralle

Kittisvaaran muistomerkin paljastustilaisuudessa juhannuksena 1956 Ranskan tiedeakatemiaa edustanut professori Louis Cahiere luki sonetin, joka on vapaasti suomeksi käännettynä seuraavanlainen:

Kittisvaara, sinä viehättävä kukkula,
kerran nousi ihmisiä sinun huipullesi
kuusikkojesi halki ja talvihallojen
sekä sulavien nietosten kuluttamain kallioiden yli.

He saapuivat suorittamaan syväoppista tehtävää.
Epävarmaa ja vaikeata;
Terästäen kiihkeää tahdonvoimaansa
he uhmasivat vaihtuvain vuodenaikojen vastuksia.

He halusivat ihmisten mittapuulla tarkistaa
asumansa maailman sopusuhtaisuutta
ja Luojan työn täydellisyyttä.

Tällä paikalla missä on häilynyt heidän kunniansa heijaste
muistona heidän oppineesta työstään
vastedes kivi vartioi heidän muistoaan.

Suomentaja tuntematon.

Lähde:
Tobé, Erik. Fransysk visit i Tornedalen 1736–1737. Om en gradmätningsexpedition och dess nyckelpersoner. Tornedalica, Luleå, 1986.