Huitaperi – valkoinen vaara

Huitaperi sijaitsee Ylitorniolla Kainuunkylän kupeessa, noin 10 kilometriä Ylitornion keskustasta etelään. Kainuunkylästä on löydetty merkkejä varhaisimmasta jokivarren pysyvästä tiheästä asutuksesta, viimeistään 1000–1100-luvulta. Kainuunkylän kohdalla Tornionjoki on leveä ja viljavien tulvasaarien täyttämä.

Huitaperi on yksi kolmesta kolmiomittausketjun vaaroista Tornion Kaakamavaaran ja Nivavaaran ohella, jonka laella ei juurikaan kasva puita. Outhier mainitsee, miten näillä kolmella vaaralla oli niiden louhikkoisuuden vuoksi haastavaa löytää sopivat paikat teltoille.

Kalliolaelta avautuu näkymä lounaaseen Tornionjoelle ja sen saarien tulvaniityille. Pohjoisessa avautuu vaaramaisema ja idän suuntaan loivasti kumpuileva metsäinen ja soinen maisema.

Vuodesta 2018 lähtien Huitaperillä on ollut Maupertuis’n astemittausretkikunnan muistomerkki.

Huitaperillä retkikunta halusi saavuttuaan saada teltat pystyyn nopeasti, sillä ilma oli sumuinen ja sateinen. Seuraavana päivänä sumu väistyi ja tutkijat pääsivät mittaustyöhön.

Retkikunta nousi Huitaperille ensimmäisen kerran heinäkuun alkupuolella ja palasi sinne uudestaan elokuun lopussa. Silloin he olivat saaneet pystytettyä joen länsipuolelle Niemiseen perusviivan eteläisen pään tähtäysmerkin.

Kun edellisellä kerralla sumu oli viivästyttänyt mittauksia, toisella kerralla viivästymistä aiheutti metsäpaloista leviävä savu.

Huitaperin nimi saattaa kummeksuttaa. Se on foneettinen käännös ruotsinkielisestä sanasta hvitaberg tai vitaberg, valkea vaara.

Huitaperin vieressä on kaksi samaan tapaan nimettyä vaaraa, Riisperi länsipuolella ja Uksperi hieman kauempana pohjoispuolella.

Huitaperi onkin oikeastaan kaksilakinen vaara, jonka laet ovat Huitaperi ja Riisperi.

Vaaran laella ja rinteillä on useita muinaisia rantakivikoita, jotka ovat syntyneet noin 10 000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden lopulla. Ne hahmottuvat heikosti. Vaaran laen muinaisen meren aallokko on huuhtonut puhtaaksi. Huitaperin kallioalue on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi.

Lähteet:

Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Maan muoto”. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019 (alk. 1738).

Outhier, Réginald. Matka Pohjan perille. Maupertuis-säätiö ja Väyläkirjat, 2011 (alk. 1744).

Pellijeff, Gunnar. Ortnamnen i Norrbottens län. Del 14, Övertorneå kommun, bebyggelsenamn. Dialekt-, ortnamns- och folkminnesarkivet i Umeå, 1996. https://isof.diva-portal.org/smash/get/diva2:1087870/FULLTEXT02.pdf

Museovirasto: https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2173

Ympäristö.fi: http://wwwd3.ymparisto.fi/d3/Tuura/pdf/TUU-13-152.pdf

Kartta

Ohjeita kartan käyttöön

Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
Vihreä = kävelyreitti.
Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.

Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.

Vanha kartta

Huitaperi Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).

Haluatko kartan itsellesi? Karttaa myydään julisteena (225 mm x 707 mm) tällä hetkellä Tornionlaakson museon kaupassa (Torikatu 4, Tornio). Kartta tulee myöhemmin tilattavaksi myös Maupertuis-säätiön verkkokauppaan.

Lisätietoa

WGS84	N 66°14’54.2″ E 23°46’55.6″
WGS84	N 66.2484, E 23.7821
ETRS-TM35FIN	N 7351311, E 355425
UTM (WGS84)	34W 625007.394 7350376.504

(Arvio mittauspisteen sijainnista.)

193 m

Yhteen suuntaan 1,5 km. Paluumatka eri reittiä kiertäen 2,5 km.

Huitaperi on Kainuunkylässä, noin 13 kilometriä Ylitornion kuntakeskuksesta etelään. Huitaperille pääsee kulkemaan polkuja pitkin kolmesta suunnasta. Tässä opastetaan niistä lyhimmälle.

Valtatie 21:ltä käännytään Huitaperintielle, jota ajetaan noin 2,5 kilometriä. Pian sen jälkeen, kun tie yhtyy Kuusimaantiehen, se risteää Aurinkovaarojen jotos -retkeilyreitin kanssa. Polku Huitaperille on osa retkeilyreittiä.

Jos olet liikkeellä autolla, se kannattaa jättää Kuusimaantien varteen retkeilyreitin kohdalle.

Kulku Huitaperille käy hiekkakuopan kautta, Kuusimaantieltä etelään. 400 metrin jälkeen tulee risteys, josta käännytään oikealle. Toisten 400 metrin jälkeen vasemmalla nousee polku, joka vie vaaran laelle. Polku on merkitty valkoisilla kepeillä.

Takaisin päin voi kulkea joko samaa reittiä tai kiertää vaaran sen lounaispuolelta. Polku on merkitty valkoisilla kepeillä. Kun polku risteää kapean metsätien kanssa, käännytään oikealle. Myös seuraavasta metsätien risteyksestä käännytään oikealle. Reitti vie kohtaan, josta menomatkalla siirryttiin vaaran laelle nousevalle metsäpolulle.

Tornion kirkko	47 km
Kaakamavaara	22 km
Aavasaksa	17 km
Iso Horila (Horilankero)	26 km
Perusviivan eteläpää Niemisessä	7 km
Nivavaara	16 km

(Etäisyys linnuntietä.)

11. heinäkuuta 1736
24.–28. elokuuta 1736

15. heinäkuuta 1736. ”Kainuunkylässä lepäsimme hiukan ja joimme maitoa, ja kymmenen aikaan lähdimme eteenpäin. Kuljettuamme veneellä vielä puolisen peninkulmaa lähdimme jalkaisin taivaltamaan metsien ja kallioiden halki Huitaperille, jonka laelle saavuimme vasta kello kolme sunnuntaiaamuna. Ensiksi pystytimme teltat päästäksemme suojaan sumulta ja kylmältä sateelta, jota kesti koko päivän.”
Réginald Outhier. Matka Pohjan perille (Journal d’un voyage au Nord), 1744.

11. heinäkuuta 1736. “Puolentoista peninkulman päässä Aavasaksalta nousimme maihin ja kuljettuamme noin tunnin ajan metsässä tulimme Huitaperi-nimisen jyrkän vaaran juurelle. Sen laki on pelkkää sammalen peittämää kalliota ja sieltä näkyy kauas joka taholle, etelässä aina Pohjanlahdelle asti. Pystytimme sinne tähtäysmerkin, jolta saattoi erottaa Horilankeron, Aavasaksan, Tornion sekä Niva- ja Kaakamavaaran.”
Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maan muoto (La Figure de la Terre), 1738.

Maupertuis’n retkikunnan muistomerkki pystytettiin Huitaperille aurinkoisena heinäkuun päivänä vuonna 2018. Teoksen nimi on Luojan kämmenellä. Se esittää maapalloa, jota pitelee pilvestä esiin työntyvä käsi. Maapalloon on korostettu Suomi ja Ecuador. Näiden nykyisten valtioiden alueelle Ranskan kuninkaallinen tiedeakatemia lähetti astemittausretkikuntansa 1730-luvulla.

Muistomerkki on pystytetty vaaran laelle.

Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Markus Kangas (1936–2023) ja toteuttanut kuvanveistäjä Sakari Matinlauri (s. 1957). Muistomerkin pystytti Tornionlaakson matkailuyhdistys ry.

Paljastustilaisuudessa puhuivat muistomerkin tekijät sekä Maupertuis-säätiön puheenjohtaja Veli-Markku Korteniemi. Juhlatilaisuudessa esitettiin torniolaisen Hannu Alatalon käsikirjoittama näytelmä Je suis de Maupertuis – Mie olen Maupertuis. Maupertuis’ta näytteli haaparantalainen Adam Huuva.