Iso-Horila eli Horilankero – metsäisiä näkymiä
Horilankeron mittauspiste tunnetaan nykyisin nimellä Iso-Horila tai Horilanvaara. Se sijaitsee noin 20 kilometriä Ylitornion keskustasta koilliseen, Ratasvuoman kylän länsilaidalla.
Lakialue on peitteistä ja runsaspuustoista. Laella sijaitsee Maanmittauslaitoksen kiintopisteenä toimiva kallioon porattu pultti, joka on runsaan kasvillisuuden ympäröimä.
Itäpuolella näkyy Ratasvuoman taloja ja peltoja – muutoin vaaran laelta avautuvat näkymät ovat metsävaltaisia.
Horilankero on Maupertuis’n kolmiomittausketjun keskeinen piste – ketjun kaikki kolmiot päätyvät sinne.
Horilankeron ympärille muodostuu seitsenkulmio, jota tieteilijät käyttivät ketjunsa tarkistamiseen. Tasossa olevan seitsenkulmion kulmien summan oli oltava 900 astetta. Kaarevalla pinnalla eli maapallolla olevan seitsenkulmion kulmien summan piti taas olla suurempi kuin 900 astetta. Retkikunnan mittaamassa kulmiossa se oli 900° 1’ 37’’.
Retkikunta lähti Horilankerolta 18. elokuuta oltuaan siellä viisi päivää. Seuraavana päivänä he näkivät Aavasaksalle vaaran olevan tulessa. Huolimattomasti sammutettu nuotio oli sytyttänyt metsäpalon. Maupertuis lähetti 30 miestä sammuttamaan paloa. Metsän lisäksi tuli tuhosi vaaralle pystytetyn tähtäysmerkin.
Retkikunnan ranskalainen palvelija Pedre tiesi tähtäysmerkin tarkan sijainnin ja hänen avullaan merkki saatiin pystytettyä uudestaan. Vaaralle jäi joukko miehiä vartioon, jos tulipalo syttyisi vielä uudestaan.
Horilankeron metsäpalo häiritsi mittausten tekemistä myös muilla kolmioketjun pisteillä. Esimerkiksi perusviivan eteläisellä pisteellä Niemisen kylässä ja Huitaperillä oli vaikeuksia, kun sakea savu heikensi näkyvyyttä.
Horilankero nousee alavan suo- ja peltomaiseman vierellä korkeana metsäisenä vaarana. Sen rinteillä on laajoja kalliopaljastumia, 10 000 vuoden takaisia muinaisia rantoja, jotka eivät kuitenkaan erotu lähimaisemassa alarinteiden puustoisuuden takia.
Horilankero on Aavasaksan tapaan moreenikalottivaara. Edellisen jääkauden jälkeen korkeimpien vaarojen laet säilyivät saarina. Näitä vaaroja kutsutaan kalottivaaroiksi, sillä vesi ei huuhtonut niiden moreenipeitteitä pois.
Horilankeron kalottilaki on noin 400 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Vaaran laella on aarnimetsämäinen kuusikko, ja sen maisemat ovat sulkeutuneita.
Horilankeron kallioalueella on pieni yksityinen suojelualue.
Lähteet:
Husa, Jukka ja Teeriaho, Jari. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen ympäristö 6/2015. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 2015.
Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Maan muoto”. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019 (alk. 1738).
Outhier, Réginald. Matka Pohjan perille. Maupertuis-säätiö ja Väyläkirjat, 2011 (alk. 1744).
Kartta
Ohjeita kartan käyttöön
- Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
- Vihreä = kävelyreitti.
- Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
- Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
- Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
- Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
- Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.
Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.
Vanha kartta
Iso-Horila (Horilakero) Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).
Lisätietoa
Kuvia Iso-Horilalta
Kuvat avautuvat isokokoisiksi galleriaan kuvaa klikkaamalla.
Retkikunnan matkassa kartalla
Sivun kartoille on koottu poimintoja astemittausretkikunnan matkoista Réginald Outhier’n päiväkirjamerkintöihin pohjaten.
Mittauspisteet ja muut retkikohteet
- Aavasaksa
- Huitaperi
- Kaakamavaara
- Kittisvaara
- Matarengin kirkko
- Muistomerkit
- Niemivaara
- Nivavaara
- Perusviiva
- Pullinki
- Tornion kirkko
- Tornionjoen kosket