Pullinki – jyrkkärinteinen ja muhkea vaara

Pulllinki oli Maupertuis’n kolmiomittausketjun vaaroista korkein. Metsäinen korkea vaara hallitsee maisemaa. Pullinki sijaitsee Svansteinin kylän kohdalla Kuittasjärven lounaispuolella. Pellosta matkaa kertyy noin 25 kilometriä etelään päin.

Maupertuis’n retkikunnan aikaan Tornionjoki ei ollut rajajoki vaan Tornionlaakso molemmin puolin jokea oli osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin ja Venäjän tekemässä Haminan rauhassa 1809 raja vedettiin Tornionjokeen. Nykyisin retkikunnan mittauspisteistä Pullinki on ainoa vaara, joka on Ruotsin valtion puolella. Lisäksi Ruotsissa sijaitsee perusviivan eteläinen pää, joka on Tornionjoen länsirannalla Niemisen kylän kohdalla.

Réginald Outhier kävi rakennuttamassa Pullingille tähtäysmerkin heinäkuun puolivälissä. Hän kiipesi kuusen latvaan tutkimaan näkyvyyttä muille vaaroille ja totesi sijainnin kelvoksi.

Kuun lopulla retkikunta palasi vaaralle uudestaan. Nousu vaaralle oli työläs syvässä sammalikossa jyrkkää rinnettä pitkin.

Sekä Outhier’n että Maupertuis’n mukaan Pullingissa oli erityisen runsaasti sääskiä ja mäkäriä, jotka kiusasivat kovasti myös paikallisia sotamiehiä. Erään ranskalaisen palvelijan kasvot “pöhöttyivät hirveästi sääskien puremista.”

Retkikunnan olemista helpotti Pullingin lounaisrinteeltä löytynyt lähde. Useassa leiripaikassa vesi piti kantaa kauempaa joelta.

Retkikunta kaatoi Pullingin huipulta puita saadakseen näköyhteyden Aavasaksalle, Horilankerolle, Niemivaaralle ja Kittisvaaralle. Nykyisin huipulla on näkötorni, josta avautuu avarat näkymät joka puolelle Tornionlaaksoon.

Osana Struven ketjua Pullinki on Unescon maailmanperintökohde. Muita Struven ketjun maailmanperintökohteita Ruotsissa ovat Tynnyrilaki Kiirunassa, Jupukka Pajalassa ja Perävaara Haaparannalla.

Pullingin pohjoisrinteillä on laskettelukeskus. Nykyisin (2024) rinteet eivät ole säännöllisesti auki.

Pullingin huipulla näkötornin vieressä on Maupertuis’n muistomerkki.

Lähteet:

Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Maan muoto”. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019 (alk. 1738).

Outhier, Réginald. Matka Pohjan perille. Maupertuis-säätiö ja Väyläkirjat, 2011 (alk. 1744).

Kartta

Ohjeita kartan käyttöön

Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
Vihreä = kävelyreitti.
Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.

Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.

Vanha kartta

Pullinki Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).

Haluatko kartan itsellesi? Karttaa myydään julisteena (225 mm x 707 mm) tällä hetkellä Tornionlaakson museon kaupassa (Torikatu 4, Tornio). Kartta tulee myöhemmin tilattavaksi myös Maupertuis-säätiön verkkokauppaan.

Lisätietoa

WGS84	N 66° 38′ 47″ E 23° 46′ 55″
WGS84	N 66.6464, E 23.7819
UTM (WGS84)	34W 623026 7394704

(Arvio mittauspisteen sijainnista.)

335 m

4,2 km.

Pullinki sijaitsee Svansteinin kylässä Tornionjoen länsipuolella 26 kilometriä Pellosta etelään ja 40 kilometriä Matarengistä eli Övertorneålta pohjoiseen.

Svansteinin kylän pohjoispäädyssä käännytään valtatie 99:ltä länteen tielle 857. Tietä kuljetaan noin kaksi kilometriä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle.

Reitin lähtöpaikalle löytää seuraamalla Struven ketjun eli Struves meridianbåge -opasteita.

Vaaran päälle kulkee noin 4 kilometrin pituinen metsätie, joka kulkee rehevän metsän läpi. Lakialueella metsätie kaartuu oikealle. Tien päässä vaaran laella on alue, jolta löytyy astemittauksen muistomerkki, näkötorni, päivätupa ja nuotiopaikka.

Pullingin päälle voi nousta myös entisen hiihtokeskuksen suunalta hissilinjaa tai rinnepohjia seuraten.

Aavasaksa	28 km
Iso-Horila (Horilankero)	22 km
Kittisvaara	20 km
Niemivaara	17 km

(Etäisyys linnuntietä.)

17.–18. heinäkuuta 1736
31. heinäkuuta–6. elokuuta 1736

18. heinäkuuta 1736. “Pullinkivaaran korkein kohta on sen itäpäässä, mutta siellä kasvaa kuusia, joiden kokoisia emme olleet vielä ennen nähneet. Erään kuusen latvasta saatoin erottaa Aavasaksan ja Horilankeron ja päätin rakennuttaa paikalle tähtäysmerkin. Ensin oli kuitenkin hakattava metsää pois. Kuusi miestämme työskentelivät taukoa pitämättä, ja merkki saatiin pystyyn keskiviikkona neljän aikaan iltapäivällä.”
Réginald Outhier. Matka Pohjan perille (Journal d’un voyage au Nord), 1744.

31. heinäkuuta 1936. ““Pullinki oli vaaroistamme korkein. Sille oli erityisen hankala kiivetä, sillä se kohoaa hyvin jyrkästi ja rinteillä kasvaa sammalta, jossa kulkeminen oli hyvin vaivalloista. Aamulla kuudelta pääsimme kuitenkin vaaran laelle. Oleskelumme siellä 31. heinäkuuta – 6. elokuuta oli yhtä hankalaa kuin vaaralle nousukin. Metsässä, joka meidän oli kaadettava, oli valtavia puita; lisäksi hyönteiset kiusasivat meitä niin, että Länsipohjan rykmenttiin kuuluvien sotamiestemme – tämä on valiojoukko Ruotsinkin oloissa, jossa sentään on paljon urheita miehiä –, näiden ankarissa vaivoissa karastuneiden miestenkään ei auttanut muu kuin peittää kasvonsa ja sivellä ne piellä. Hyönteiset saastuttivat kaiken mitä yritimme syödä, hetkessä kaikki ruokamme oli niitä mustanaan. Petolinnut eivät olleet vähemmän nälkäisiä, ne kaartelivat herkeämättä ympärillämme valmiina sieppaamaan palasia lampaasta jota valmistettiin meitä varten.”
Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maan muoto (La Figure de la Terre), 1738.

Muistomerkki on samanlainen pyramidi kuin Kittisvaaralle vuonna 1956 pystytetty astemittausretkikunnan muistomerkki. Kooltaan se on Kittisvaaran pyramidia pienempi.