Nivavaara – retkikunnan ensimmäinen tähtäysmerkki

Nivavaara sijaitsee Korpikylässä, noin 30 kilometriä Tornion kaupungista pohjoiseen. Sieltä astemittausretkikunta aloitti mittauksensa. Nivavaaran mittauspistettä ei kuitenkaan käytetty lopullisessa kolmioketjussa.

Nivavaara oli retkikunnalle helppo kohde, sillä se sijaitsi lähellä Tornionjokea ja Korpikylän taloja. Nykyäänkin Nivavaaralle pääsee helposti laelle rakennettuja portaita pitkin. Vaaralta avautuu näköala Tornionjoelle.

Jos Nivavaaran sijainti oli vaivaton retkikunnalle, olosuhteet eivät sitä olleet. Hyttyset kiusasivat vaaralla yöpyjiä. Hyttysten vuoksi teltta oli pidettävä niin tiiviinä, että kuumuus nousi sietämättömäksi. Réginald Outhier nukkuikin mieluummin kuusenoksista rakennetussa majassa kengät jalkojensa ja harso kasvojensa suojana.

Osa retkikunnasta lähti pystyttämään tähtäysmerkkiä läheiselle Kaakamavaaralle, jotta mittauksissa päästäisiin alkuun.

Nivavaaralla Pierre Louis Moreau de Maupertuis suunnitteli tähtäysmerkin rakennustavan, jota käytettiin jatkossa kaikilla vaaroilla. Karsitut ja kuoritut puunrungot asetettiin kodaksi ja sidottiin latvasta. Vaaleaksi kuorittuina puut näkyivät hyvin kaukaisille vaaroille. Kulmamittauslaite kvadrantti asetettiin tähtäysmerkin sisälle sen keskelle.

Retkikunnan puuhat kiinnostivat Nivavaaran ympäristön asukkaita, ja uteliaita saapuikin runsain määrin seuraamaan retkikunnan työtä.

63 vuotta ranskalaisen astemittausretkikunnan jälkeen, vuonna 1799, italialainen Guiseppe Acerbi (1773–1846) ja ruotsalainen eversti Anders Fredrik Skjöldebrand (1757–1834) olivat matkalla Tornionjokea ylöspäin aina Nordkappiin asti.

Skjöldebrand oli taitava piirtäjä ja hän julkaisi matkastaan teoksen Voyage pittoresque au Cap du Nord (1805). Yhdessä teoksen maisemassa on kuvattu Karungin kirkko ja joen toisella puolella oleva Nivavaara, jonka huipulla kohoaa astemittausretkikunnan pystyttämä tähtäysmerkki.

Kuva todistaa, että Nivavaaran tähtäysmerkki oli pystyssä ainakin yli 60 vuotta Maupertuis’n retkikunnan vierailun jälkeen.

Skjöldebrandin piirros Karungin kirkosta ja Nivavaarasta vuodelta 1799. Kuva: Museovirasto.

Lähteet:

Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Maan muoto”. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019 (alk. 1738).

Outhier, Réginald. Matka Pohjan perille. Maupertuis-säätiö ja Väyläkirjat, 2011 (alk. 1744).

Tobé, Erik. Fransysk visit i Tornedalen 1736–1737. Om en gradmätniingsexpedition och dess nyckelpersoner. Tornedalica, Luleå, 1986.

Kartta

Ohjeita kartan käyttöön

Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
Vihreä = kävelyreitti.
Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.

Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.

Vanha kartta

Nivavaara Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).

Haluatko kartan itsellesi? Karttaa myydään julisteena (225 mm x 707 mm) tällä hetkellä Tornionlaakson museon kaupassa (Torikatu 4, Tornio). Kartta tulee myöhemmin tilattavaksi myös Maupertuis-säätiön verkkokauppaan.

Lisätietoa

WGS84	N 66°7’6.6″ E 23°57’42.5″
WGS84	N 66.1185, E 23.9618
ETRS-TM35FIN	N 7336451, E 362793
UTM (WGS84)	34W 633761.834 7336280.718

(Arvio mittauspisteen sijainnista.)

124 m

700 metriä parkkipaikalta laavulle.

Nivavaara sijaitsee Korpikylässä, noin 33 kilometriä Torniosta pohjoiseen valtatie 21:tä. Jokivarrentie 3320 kohdalta käännytään itään päin, ylitetään junarata ja käännytään heti vasemmalle. Pysäköintipaikalle ohjaa opaste ”Nivavaaran näköalapolku”.

Pysäköintipaikka on noin 900 metrin päässä.

Polku on merkitty. Nivavaaralle on noin 700 metrin pituinen nousu, josta osa on portaita. Vaaran huipulla on laavu, josta avautuu näköala Tornionjoen suuntaan. Laavu sijaitsee luonnonsuojelualueella.

Kolmiomittausketjun tähtäysmerkki on sijainnut todennäköisesti vajaa 100 metriä laavulta pohjoiseen, vaaran laella. Kalliossa näkyy viimeisimmän maanmittaustornin jäänteet: reikiä ja rautakiinnikkeitä kalliossa sekä tornin osia.

Kaakamavaara	11 km
Huitaperi	16 km
Tornion kirkko	31 km

(Etäisyys linnuntietä.)

6.–14. heinäkuuta 1736

8. heinäkuuta 1736. “Sunnuntaina saimme paljon seuraa, kun vaaran ympärillä asuvat suomalaiset saapuivat joukoittain meitä katsomaan. Vaaralle saapuessa meikäläiset olivat tavanneet siellä kaksi lappalaistyttöä porojaan laiduntamassa; heillä oli kota vaaran juurella koillisen puolella.”

“Nivavaaralla sääsket ja kaikenlaiset muut hyönteiset ahdistelivat meitä ankarasti. Suojauduimme niiltä harsokankaan avulla, mutta jos harso tuli liian lähelle kasvoja tai sitä ei ollut suljettu hyvin, sääsket söivät heti ihomme verille. Kun aterialla oli pakko pitää kasvot paljaana voidakseen syödä, pysyttelimme niin savun sisällä kuin suinkin, sillä se oli paras keino kärpäsiä ja sääskiä vastaan.”
Réginald Outhier. Matka Pohjan perille (Journal d’un voyage au Nord), 1744.

6. heinäkuuta 1736. “Noustuamme virtaa ylös aamuyhdeksästä iltaan yhdeksään saavuimme Korpikylään; se on virran varrella kyhjöttävä suomalaisten asuttama kyläpahanen. Nousimme siellä maihin ja taivallettuamme jonkin aikaa metsässä saavuimme jyrkän Nivavaaran juurelle. Kiipesimme sen laelle; se oli pelkkää kalliota, ja leiriydyimme sille.

Joella meitä olivat kiusanneet suuret vihreäpäiset kärpäset, joiden puremat saivat ihomme verille, mutta Nivavaaralla kimppuumme kävi laumoittain muita, näitäkin kiukkuisempia hyönteislajeja. Vaaran laella oli kaksi nuorta lappalaistyttöä paimentamassa pientä porolaumaa, ja opimme heiltä, miten näillä seuduin suojaudutaan hyönteisiltä. Tyttöparat olivat sytyttäneet suuren nuotion, jonka savu verhosi heidät niin että tuskin pystyimme näkemään heitä, ja me olimme itse pian yhtä sakean savun keskellä kuin hekin.”
Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maan muoto (La Figure de la Terre), 1738.