Matarengin kirkko – retkikunnan huoltopiste

Kun Maupertuis’n retkikunta saapui Ylitorniolle, Matarengin kirkossa – silloisessa Särkilahden kirkossa – tuoksui vielä tuore puu. Kirkko oli valmistunut edellisenä vuonna, 1735. Nykyistä kellotapulia ei vielä ollut olemassa – se valmistui kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1763.

Kirkon on rakentanut pohjanmaalainen Hans Gabrielsson Biskop (n. 1684–1760) Kruunupyystä. Nykyisiä Tukholmasta tuotuja urkuja ei kirkossa ollut vielä silloin, kun ranskalaiset mahdollisesti osallistuivat Erik Brunnius nuoremman (1706–1783) pitämiin jumalanpalveluksiin. 1600-luvulta peräisin olevat urut hankittiin kirkkoon vuonna 1780.

Ylitornion (Övertorneån) pitäjän ensimmäinen tunnettu kirkkopaikka oli Särkilahdessa, muutaman kilometrin pohjoisempana. Särkilahden kappeli rakennettiin 1400-luvun lopulla.

Jo vuonna 1530 Ylitornion Särkilahden kappeliseurakunnasta oli tullut itsenäinen seurakunta.

Vuoden 1615 suuri kevättulva tuhosi kappelin täysin, jonka jälkeen kappelin paikka siirrettiin nykyisen Matarengin kirkon kohdalle, Särkivaaran juurelle. Sen turmelivat isonvihan aikana venäläiset kasakat vuonna 1717. Kirkkoherra Johannes Nicolai Tornberg (1640–1717) yritti suojella kirkkonsa hopeaesineitä. Kasakat pahoinpitelivät kirkkoherran ja tämä kuoli saamiinsa vammoihin kaksi päivää myöhemmin.

Rakennus purettiin kokonaan, kun uusi Maupertuis’n aikainen kirkko rakennettiin.

Vuonna 2018 vanhimman tulvassa tuhoutuneen Särkilahden kappelin paikalle rakennettiin uusi, vanhaa jäljittelevä kappeli.

Outhier’n matkakirjassa Matarengin kirkkoa kutsuttiin Särkilahden kirkoksi. Kirkkoherra Erik Brunnius vanhempi (1660–1741) perheineen asui sen tietämillä. Iäkkään kirkkoherran tehtäviä hoiti lähinnä hänen poikansa Brunnius nuorempi.

Ylitornion pappila oli keskeinen paikka retkikunnalle. He majoittuivat usein vieraanvaraisessa pappilassa. Lisäksi nuorempi Brunnius avusti retkikuntaa monin tavoin. Hän muun muassa rakennutti perusviivan mittaukseen tarvittavat puutangot ja niiden tukijalat ranskalaisten ohjeiden mukaisesti.

Pitäjän toinen kirkko oli Hietaniemessä. Kymmenen vuotta Maupertuis’n vierailun jälkeen vuonna 1747 Hietaniemeen rakennettiin uusi kirkko. Sen oli suunnitellut samainen Biskop. Syksyllä 2023 Hietaniemen puukirkko paloi kivijalkaan asti ja tuhoutui täysin.

Matarengin ja Hietaniemen lisäksi Köngäsen ruukilla Pajalassa oli kappelikirkko ja oma kappalainen.

Lähteet:

Maupertuis, Pierre Louis Moreau de. “Kirje Verteillacin kreivittärelle”. Suom. Osmo Pekonen. Teoksessa Maan muoto ynnä muita kirjoituksia Lapista. Toim. Osmo Pekonen. Väyläkirjat, 2019.

Slunga, Nils. “Kirkko ja koulu – papisto ja kirkollinen elämä”. Teoksessa Tornionlaakson historia II. 1600-luvulta vuoteen 1809. Toim. Olof Hederyd et al. Tornionlaakson kuntien historiakirjatoimikunta. Jyväskylä, 1993.

Väänänen, Kyösti: Johannes Nicolai Tornberg. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 3.5.2024). Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe201101191118; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002540

Kartta

Ohjeita kartan käyttöön

Punainen = kolmiomittausketjun mittauspiste.
Vihreä = kävelyreitti.
Sininen = Saapuminen päätieltä (valtatie 21).
Pallurat: Klikkaamalla lisätietoa kohteista.
Loitonna karttaa: Näyttää kohteen sijainnin kolmiomittausketjussa.
Pisaraikoni: Paikantaa käyttäjän sijainnin kartalla.
Mittatyökalu: Mittaa kohteiden välisiä etäisyyksiä.

Avaa kartta erilliseen selainikkunaan tästä.

Vanha kartta

Matarengin kirkko Réginald Outhier’n piirtämällä kartalla Tornionjoesta ja kolmiomittausverkosta (Carte du fleuve de Torneå, 1736).

Haluatko kartan itsellesi? Karttaa myydään julisteena (225 mm x 707 mm) tällä hetkellä Tornionlaakson museon kaupassa (Torikatu 4, Tornio). Kartta tulee myöhemmin tilattavaksi myös Maupertuis-säätiön verkkokauppaan.

Lisätietoa

Matarengin eli Övertorneån kirkko sijaitsee Matarengin keskustassa osoitteessa Matarengivägen 31.

19. elokuuta 1736. “Sunnuntaina muutamat meikäläiset menivät jumalanpalvelukseen. Saarnaan aikana he hämmästyivät, kun kuulijat kirkkoherra Brunniuksen julistuksen satuttamina joka puolella puhkesivat nyyhkytyksiin. Kirkosta palattua kuultiin Horilankeron metsän olevan tulessa.”

22. elokuuta 1736. ”Pappila olikin meidän paras majapaikkamme, sillä se sijaitsi jokseenkin kolmioketjumme keskikohdalla ja aivan lähellä perusviivamme pohjoispäätä. Siellä oli aina meille varattuna kolme huonetta, joihin voimme majoittua häiritsemättä itse perhettä, joka olikin varsin monilukuinen.”
Réginald Outhier. Matka Pohjan perille (Journal d’un voyage au Nord), 1744.

21. joulukuuta 1736. “Perjantaina joulukuun 21. päivänä – joka oli talvipäivänseisaus, merkittävään työhön sopiva merkkipäivä – aloitimme Aavasaksan tienoilla sijaitsevan perusviivamme mittauksen. Keskipäivällä aurinko hädin tuskin näyttäytyi; kuitenkin pitkät hämärät, hohtava lumi ja tulet, jotka näillä seuduin aina valaisevat taivasta, antoivat sen verran valoa, että pystyimme päivittäin työskentelemään neljä viisi tuntia. Aamupäivällä yhdeltätoista lähdimme Ylitornion pappilasta, joka oli majapaikkamme tämän mittaustyön ajan, ja tulimme joelle, jonka jäällä työ oli määrä aloittaa.”
Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maan muoto (La Figure de la Terre), 1738.