Jukkasjärven puiset muistotaulut kertovat kaukomaille matkustamisen merkityksellisyydestä

Ranskalainen matkakirjallisuuteen erikoistunut tutkija, professori Sylvie Requemora on perehtynyt Pajalassa Jukkasjärven kirkossa oleviin puisiin muistotauluihin, jotka matkalaiset ovat jättäneet merkiksi käynnistään. Kaiverretut taulut ovat nähtävillä kirkon eteisen seinällä.

Sylvie Requemora puhui Jukkasjärven matkailijoiden jättämistä merkeistä Maupertuis Expedition 290 -symposiumissa 5.9.2026 otsikolla Wooden Slabs in Jukkasjärvi – Signs of French Travellers in the North. Hänen artikkelinsa, johon tämä teksti perustuu, on luettavissa verkossa: Signs of Travel and Memory: The Case of the Wooden Slabs in Jukkasjärvi (1681–1736).

Regnardin matkaseurueen muistotaulu 1681

Ensimmäisen puulevyyn kaiverretun merkinnän jätti ranskalainen seikkailija Jean-François Regnard (1655–1709). Requemora kertoo Regnardin tarinan ranskalaisen matkakirjallisuuden tutkimuskeskus CRLV:n videosarjan ensimmäisessä osassa Voyager 10 mn avec Jean-François Regnard.

Requemora vertaa ranskalaisten matkaajien jättämiä merkkejä portugalilaisten löyöretkeilijöiden kivisiin pylväisiin (padrão), joita he pystyttivät imperialistisina kaukomaiden haltuunoton merkkeinä.

Jukkasjärven muistotaulut ovat omalla tavallaan merkkejä valloitetusta alueesta, vaikka ne eivät olleetkaan sitä valtiollisessa, poliittisessa tai kaupallisessa mielessä. Matkustajat tavoittelivat merkinnöillä kunniaa ja kuolemattomuutta, kirjoittaa Requemora.

Muistotaulut on toteutettu kierrätyshengessä. Tekstit on kaiverrettu käytöstä poistettujen esineiden osiin. Regnardin seurueen teksti on kaiverrettu reen takalautaan. Se on alla olevassa kuvassa ylimpänä.

Regnardin muistotaulun alla on 37 vuotta myöhemmin Jukkasjärvellä ja Tornionjärvellä käyneen ranskalaisen, Aubreay de la Montrayen, jättämä merkintä. Kuva: Miila Kankaanranta.

Regnardin matkaseurueen jättämässä muistotaulussa lukee latinankielinen teksti:

Gallia nos genuit, vidit nos Africa, Gangem
Hausimus, Europam que oculis lustravimus omnem:
Casibus et variis acti terra que mari que,
Hic tandem stetimus, nobis ubi defuit orbis.

De Fercout, De Corberon, Regnard
18 Augusti 1681

Ranska antoi meille syntymän; näimme Afrikan ja Gangesin.
Kuljimme kautta koko Euroopan.
Koimme monenlaisia seikkailuja maalla ja merellä.
Lopulta pysähdyimme tähän paikkaan, jossa maailma loppui meille.

De Fercout, De Corberon ja Regnard
18. elokuuta 1681

Teksti viittaa roomalaisen runoilija Vergiliuksen (70 eaa.–19 jaa.) hautakiven tekstiin Mantua me genuit, Calabri rapuere, tenet nunc / Parthenope; cecini pascua, rura, duces. (Suom. Mantovassa synnyin, Kalabriassa kuolin, nyt lepäilen Napolissa; runoni kertoivat paimenelämästä, maanviljelystä ja sankareista.)

Sama teksti on Regnardin kertoman mukaan kaiverrettu Tornionjärvellä olevan Bieskečohkka-tunturin huipulle. Nykyään mahdollisen merkinnän sijainnista ei ole tietoa.

Jukkasjärven kirkon vanhin osa on rakennettu 1608. 1700-luvun kuluessa sitä laajennettiin useampaan otteeseen. Kuva: Miila Kankaanranta.

Aubrey de la Montrayen muistotaulu 1718

Toinen ranskalainen, Aubreay de la Montraye (1674–1743), matkusti Lapissa vuonna 1718. Kun de la Motraye saapui Jukkasjärvelle, hän löysi Regnardin jättämän muistolaatan kirkon alttarilta.

De la Motraye myös tapasi paikallisen asukkaan, joka oli opastanut Regnardin matkaseuruetta 37 vuotta aikaisemmin.

Opas vei de la Motrayen Bieskečohkkalle ja näytti Regnardin matkaseurueen tunturiin jättämän kaiverruksen – myöhempiä mainintoja kiveen tehdyn kaiverruksen löytämisestä ei sitten olekaan. Yhden kiinnostavan kuvauksen etsinnästä voi lukea ruotsalaiselta Utsidan-sivustolta, jossa Joel Johansson kertoo yrityksestään löytää Regnardin kivikaiverrukset juhannuksena 2007.

Tutustumisen arvoinen on myös Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori K. B. Wiklundin kehotus Ruotsin matkailijayhdistyksen vuosikirjassa 1904 etsiä kaiverrus: En liten uppgift att lösa vid Torne Träsk.

Kielitieteilijänä Wiklund paneutuu myös tunturin nimeen. De la Motraye käytti paikasta nimeä Pescomarca. Muita tunnettuja nimiä tunturille ovat Bieskečohkkan lisäksi ainakin Pieksenjarka, Pieksennenä ja Piekse Nenävaara.

De la Motraye jätti Jukkajärvelle myös oman kirjoituksensa. Teksti on kaiverrettu puolikaaren muotoiseen puukappaleeseen. Teksti jäljittelee Regnardin tyyliä, mutta luettelee edeltäjäänsä pitemmän listan koettuja matkakohteita. Pienikokoinen kirjoitus on harmillisen huonosti luettavissa.

De la Motrayen signeeraama muistotaulu. Kuva: Miila Kankaanranta.

Gallia mihi lucem dedit, et liberum Anglia pourtum; utraque me Germania, Graecia magna monorque, mons Jovis, ac Barcellona, Herculisque columnae, ambae Asiae, Italia, Africa, hisque opposita Melite, Euxina et Maeotica, Caspia, Baltica necnon littora viderunt, vidit Polus Arcticus ipse, et mihi inocciduum ostendit Laponia solem; proque cibo et potyu carnem et lac rangiferinum praebuit, ut Tartaria olim praebebat equinum.

Haec scribebat ad Jukasjerviam, rediens ex
Torniavensi lacu, Aubri de la Motraye, Magnae
Brintanniae subditus, 13 junii 1718.

Gallia antoi minulle valon, ja Englanti vapaan sataman; minut ovat nähneet sekä Saksat, suuri ja pieni Kreikka, Jupiterin vuori, Barcelona ja Herakleen pylväät, molemmat Aasiat, Italia, Afrikka sekä sitä vastapäätä sijaitseva Malta. Minut ovat nähneet myös Mustanmeren ja Asovanmeren rannat, Kaspianmeren ja Itämeren rannat. Minut on nähnyt itse Pohjoisnapa, ja Lappi on näyttänyt minulle auringon, joka ei koskaan laske. Ravinnoksi ja juomaksi se tarjosi minulle poronlihaa ja poronmaitoa, kuten Tartaria ennen muinoin tarjosi hevosenlihaa ja hevosenmaitoa.

Tämän kirjoitti Jukkasjärvellä Tornionjärveltä palatessaan Aubri de la Motraye, Ison-Britannian alamainen, 13. kesäkuuta 1718.

Gabriel Gyllengripin ja Johan Wegeliuksen muistolaatat 1736

Kolmas puulaatoista kytkeytyy Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n astemittausretkikuntaan. Maupertuis ei käynyt itse Jukkasjärvellä asti, mutta samaan aikaan hänen kanssaan pohjoisessa kulki Länsipohjan maaherra Gabriel Gyllengrip (1687–1753). Heidän tiensä ristesivät usemman kerran kesän 1736 aikana.

Jukkasjärven kolmas puulaatta on kaksipuolinen. Toisella puolella on maaherra Gyllengripin teksti, toisella puolella Johan Wegeliuksen (1693–1764) pitkä runo. Wegelius toimi tuohon aikaan Tornion pedagogion opettajana. Hän kuului Maupertuis’n retkikunnan Tornion seurapiiriin. Oppinut ja Tornionlaakson hyvin tunteva Wegelius myös tarjosi retkikunnalle korvaamatonta paikallista tietämystä.

Gyllengripin muistolaatta on kaksipuolinen, jonka vuoksi se on kiinnitetty seinään saranalla. Kuva: Miila Kankaanranta.

Gabriel Gyllengripin allekirjoittama teksti on kirjoitettu aikakauden sivistyneeseen tapaan sekin latinaksi:

Augusto Sveonum Gothorum Vandalorumque
Imperio, regis magni, primi Friderici
solis inoccidui miracula maxima lustrat,
Silvas et nemora fluidasque examinat undas
Et scrutatur opes terrae mineralia, montes
Arbores et flores, radices atque volucres
Insectaque notat nec non animalia cuncta,
Auspiciis regis summi, dum permeat Arctum.

Gabriel Gyllengrip,
liber baro et Botniae occidentalis gubernator
ad Juccasjeriwam,
anno erae christinae 1736 die 21 Junii.

Suuren kuninkaan, ruotsalaisten, goottien ja vandaalien
valtakunnan hallitsijan, Fredrik Ensimmäisen suojeluksessa
hän tarkastelee yöttömän auringon suuria ihmeitä;
tutkii metsiä ja lehtoja sekä juoksevia vesiä;
selvittää maan mineraalisia rikkauksia;
tarkastelee vuoria, puita ja kukkia, juuria ja lintuja;
merkitsee muistiin hyönteiset sekä kaikki muut eläimet,
kulkiessaan Pohjolassa korkeimman kuninkaan suojeluksessa.

Gabriel Gyllengrip,
vapaaherra ja Länsipohjan maaherra,
Jukkasjärvellä 21. kesäkuuta 1736.

Vaikuttaa, että Gyllengripin ja Wegeliuksen tekstit on poltettu vanhaan pöytälevyyn. Kuva: Miila Kankaanranta.

Johan Wegelius kirjoitti Gabriel Gyllengripille osoitetun runon, joka ylistää Ruotsin kuningasta ja pohjoisen runsaita luonnonvaroja.

Ruotsin valtion ja maaherra Gyllengripin tavoitteena oli saada Länsipohjan läänin piilevät luonnonvarat käyttöön. Samana vuonna kun Maupertuis’n retkikunta saapui Tornionlaaksoon, Gyllengrip sai toimeksiannon järjestää tutkimusmatkan valtakunnan pohjoisosiin.

Gyllengrip matkusti Uumajasta Tornion kautta Köngäsen ruukille Pajalaan ja siitä Jukkasjärven kirkolle. Tuolla matkalla Gyllengripin seurue tutustui Kiiruna- ja Luossavaarojen malmivaroihin ja he tekivätkin runsaita malmihavaintoja. 150 vuotta myöhemmin perustettiin Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag eli LKAB.

Advenienti perillustri necnon generosissimo libero baroni
et gubernatori Botniae occidentalis domino Gabrieli Gyllengrijp.

Echo ex alpibus:

Surgite, saxicolae, Pallas frigefacta vigescat;
Dum, Friderice, tuis advenit auspiciis
Regia docta cohors, facient juga celsa colossos
Carmina cantet iners incola fausta tibi.
Nomen quod, Friederice, tuum pernotuit orbi,
Pace troboque animo didicit esse felix;
Utque polum cervice tulit solertior Atlas,
Sic coeli superas audet adire plagas.
Alma mihi tellus sylvasque domosque negavit
Alcinoique hortos: fulgura ubique tonant,
Densa tegit nebula, tangunt nos nubes et astra,
Nobis inoccidua fert morosa Capra;
Inveniesque gelu, mox turbines atque tenebras
Saxa, nives, beluas, clausaque claustra sinus.
Crede tamen, variis thesauris turgeo dives,
Quos gremio gravido conspice, quaeso, meo:
Pellit inoxiduus tenebras Sol Cimmeriasque,
Toxica pestifera flamina dura fugant.
Scilicet hinc Jovae sententia prominet alti,
Cujus divitias climata cuncta ferunt.
Cuncta Deum referunt, nihil est in rebus inane;
Tu sincerius haec, mens generosa, cape.
Arctos jure sibi tantos gratulator honores,
Jure refert grates nunc tibi, magne heros.
Semper inextincto crescat Fridericus honore,
Vivat, inocciduum nomen in orbe gerat!

Nomine saxicolarum Lapponum incultae litterturae
Gratulatur praeco eorundem olim Enotecrensis
Johannes Wegelius

Ylhäiselle ja jalosukuiselle vapaaherralle,
Länsipohjan maaherralle, herra Gabriel Gyllengripille
hänen saapuessaan.

Kaiku vuorilta:

Nouskaa, te kallioiden asukkaat, virkotkoon kylmettynyt Pallas!
Sillä, Fredrik, sinun suojeluksessasi saapuu tänne
oppinut kuninkaallinen joukko. Korkeat tunturit muuttuvat jättiläispatsaiksi,
ja laulakoon kömpelökin asukas sinulle suotuisia lauluja.
Nimesi, Fredrik, joka on tullut tunnetuksi koko maailmassa,
on opettanut kansat pitämään itseään onnellisina
rauhan aikana ja koettelemusten keskellä.
Ja kuten taitava Atlas kantoi taivaannapaa harteillaan,
samoin se rohkeni kohota taivaan korkeimmille alueille.
Suopea maa on minulta kieltänyt metsät ja kodit
sekä Alkinooksen puutarhat; kaikkialla jyrisevät salamat.
Tiheä usva peittää kaiken, pilvet ja tähdet koskettavat meitä;
viipyilevä Vuohi tuo meille yöttömän ajan.
Täältä löydät pakkasta, pyörremyrskyjä ja pimeyttä,
kallioita, lunta, petoja sekä suljettuja vuonojen poukamia.
Silti usko minua: olen rikas monenlaisista aarteista.
Katsohan niitä, pyydän, hedelmällisestä povestani:
Yötön aurinko karkottaa pimeyden ja kimmerialaisten yöt,
ja terveelliset tuulet hajoittavat myrkylliset ja turmiolliset huurreet.
Tästä käy ilmi korkeimman Jovin tahto,
jonka rikkauksista kaikki maailman vyöhykkeet kertovat.
Kaikki todistaa Jumalasta; mikään ei ole luomakunnassa turhaa.
Ota nämä sanat vastaan vilpittömästi, jalo mieli.
Pohjola iloitsee syystäkin näin suurista kunnianosoituksista
ja syystä lausuu nyt kiitoksensa sinulle, suuri sankari.
Kasvakoon Fredrikin kunnia sammumattomana alati,
eläköön hän, ja kantakoon hänen nimensä maailmassa yöttömän valon tavoin!

Karujen lappalaisten vuoristonasukkaiden ja vähäisen kirjallisuuden nimissä onnittelunsa lausuu heidän entinen Enontekiön saarnaajansa
Johannes Wegelius

Latinankieliset tekstit ovat Sylvie Requemoran puhtaaksikirjoittamia. Käännökset latinasta suomeksi on tehty tekoälyn avulla.

Lähteet:

Sylvie Requemora. ”Signs of Travel and Memory: The Case of the Wooden Slabs in Jukkasjärvi (1681–1736) ”. Teoksessa Time and Temporalities in EuropeanTravel Writing. Toim. Paula Henrikson ja Christina Kullberg, London and New York, Routledge, 2021, sivut 75-100.

Linkkejä ruotsinkielisiin julkaisuihin:

Joel Johansson yritti löytää Regnardin seurueen kaiverrukset Bieskečohkalla vuonna 2007: https://www.utsidan.se/cldoc/vid-vaerldens-aende_1202.htm

Kjellman, Hilding; ”Regnards resa i Lappland”. Ur Svenska Turistföreningens Årsskrift 1931. Stockholm 1931. https://runeberg.org/stf/1931/0269.html

Wiklund, K. B.; ”En liten uppgift att lösa vid Torne träsk”. Ur Svenska Turistföreningens Årsskrift 1904. Stockholm 1904. https://runeberg.org/stf/1904/0411.html